Bonusta jokaisesta matkasta!

Herkuttelua ravintola Neh´ssä Tallinnassa

Salainen heikkouteni ovat vanhat tiiliseinäiset teollisuusrakennukset. Kun minulle suositeltiin uutta ravintolaa, joka sijaitsee Tallinnan sataman lähellä vanhassa varastorakennuksessa, uteliaisuus voitti. Neh on bistrotyylinen ravintola, jossa tarjotaan pohjoisia makuja. Näin ainakin nettisivut kertoivat, ja samasta linkistä (www.neh.ee) sain varattua myös pöytäpaikan etukäteen.

Ravintolan löytäminen tuotti pientä päänvaivaa, mutta onneksi karttaa katsottuani osasin suunnilleen oikeaan paikkaan ja näinkin sitten ravintolan kyltin. Paikka on huoltoasemaa vastapäätä, vilkkaan tien reunassa. Auton voi pysäköidä tien toiselle puolelle, jossa on parkkipaikka. Ravintolaan kuljettiin pienen sisäpihan kautta.

blogi-jelena-tallinna-008-neh

blogi-jelena-tallinna-010-neh

Oven avattuani tulin pieneen eteiseen. Siellä oli tarjoilija vastassa ja auttoi ripustamaan takin henkarille. Sitten seurasin häntä vanhoja puuportaita pitkin toiseen kerrokseen. Tässä vaiheessa täytynee sanoa, että tarjoilijan kanssa sovittiin englannin kielen käytöstä. Ei tainnut osata lainkaan suomea. Ja eipä niitä ruokalistojakaan ole saatavana suomeksi. Niinpä sain eteeni englanninkielisen menun. Vaikka ymmärränkin englantia paremmin kuin viroa tai venäjää, tuotti hiukkasen ongelmia kääntää sellaisia ruoka-aineita kuin silakka, tyrni jne. Niinpä tämä seikkailija päätti kysyä, mitä tarjoilija suosittelee, mitkä ovat keittiön parhaita annoksia. Hänen neuvojensa perusteella tilasin yhden alkupalan ja yhden pääruuan, enkä lopultakaan oikeastaan tiennyt muuta, kuin että jotain kalaa on tulossa.

Alkupalaa tulossa

Pöytään tuotiin heti tilattuani puutarjotin, jolla oli tarjolla pieniä viipaleita tummaa ja vaaleata leipää ja kahdenlaista levitettä. Tykkäsin kaikesta leipätarjottimella ja erityisesti öljystä, jossa oli pohjalla punaista kastiketta, maistui aivan taivaalliselta vaaleaan leipään kastettuna.

blogi-jelena-tallinna-006-neh

En kerennyt kuin muutaman palan ottaa, kun pöytään tuotiinkin jo annos. Lautasella oli lasipurnukka, jonka kannen tarjoilija siirsi sivuun. Sieltä nousi savua ja sen hälvennyttyä erotin, että sisällä oli silakkaa. Lisukkeina oli kurkkua, punasipulia ja tummaa leipää levitteineen. Ja ne maut… Todella yksinkertaiset maut, jotka oikein räjähtelivät suussa. Söin tyytyväisenä annostani, silakkaa oli jopa enemmän kuin olisi tarvinnut. Tosin siinä istuessani rupesin miettimään, että söinköhän nyt alku- vai pääruokaa.

Ja sitten pääruokaa, ehkä?

Koska en oikeastaan tiennyt, mitä olin tilannut, istuin jännittyneenä tuolissa, että pitäisikö tässä odotella laskua vai uutta lautasta. No siinä sitä miettiessäni söin alkupalaleipiä loppuun. Ja kyllä, minulle tuotiin uusi annos. Jees. Tämäkin annos oli kalaa, turskaa tarkemmin sanoen ja sen ympärillä oli kauniin oranssi tyrnikastike, joka antoi ruokaan hauskaa väriä. Tähän päti sama kuin edelliseen annokseen. Yksinkertaisia, mutta aidolla tavalla voimakkaita makuja, jotka sopivat keskenään hyvin yhteen. Ai ai, kyllä tässä alkaa kuulostaa ihan ravintolakriitikolta. Jälkiruokaa en enää jaksanut, vaikka kovasti houkuttikin testata sekin.

blogi-jelena-tallinna-005-neh blogi-jelena-tallinna-009-neh

Söin siis seuraavat annokset: Lepän lastuilla savustettua Itämeren silakkaa (11€) ja Paistettua turskaa hasselpähkinällä ja tyrnillä (21€).

Muuten… Eikös Yves Le Lay kuulostakin ihan huippukokin nimeltä? No niin minustakin. Hän on työskennellyt useissa Michelin-ravintoloissa, vaikka on vasta 30-vuotias. Ja tämä samainen kaveri löytyy nyt Neh-ravintolan keittiöstä. En missään tapauksessa väitä itseäni kulinaristiksi. Suosin jopa ketjuravintoloita, mikä kauhistuttaisi Hans Välimäkeä. Mutta Neh osoittautui loistavaksi syrjähypyksi korkeatasoiseen ruuanlaiton maailmaan. Minulle tämä oli kiva MasterChef-henkinen maistelukokemus ja ehdottomasti vaihtelua arkiruokailuun.